Morelia viridis sorong, tai nykyisin Morelia azurea pulcher on Indonesian, Uuden Guinean ja Australian alueilta kotoisin oleva myrkytön kuristajakäärme. Laji on hyvin värikkään ja näyttävän ulkonäkönsä myötä kuristajakäärmeistä monen ihmisen yksi haavelajeista. Ne viettävät suurimman osan ajastaan oksan päälle satulamaiseen asentoon keräytyneenä ja ovat pääosin suhteellisen passiivisia, joskin harvoin piiloittelevat, jos koskaan. 

Aikuiskoko vaihtelee n. puolestatoista metristä kahteen, koiraiden jäädessä yleisesti naaraita pienemmiksi. Viridiksillä on kokoonsa nähden suhteellisen kookas, sisäänpäin kaartuva hammaskalusto ja ne houkuttelevat saaliseläimiä luokseen liikuttelemalla häntäänsä matomaisin liikkein.

Viridikset ovat poikasväritykseltään joko punaisia tai keltaisia ja värinvaihdoksen myötä saavuttavat vihreän aikuisvärinsä vasta noin vuoden ikäisenä.

Tunnetaan myös nimellä palmuripsukyy, elää Keski- ja Etelä-Amerikan trooppisissa sademetsissä, missä se viihtyy oksistossa ja tiheissä aluskasvillisuuksissa. Laji on kuuluisa näyttävistä värimuodoistaan — kirkkaan keltaisista ja vihreistä aina laikukkaisiin kuvioihin — sekä silmien yläpuolella olevista, ripsiä muistuttavista suomuista. Aikuiset yksilöt kasvavat tyypillisesti 60–80 cm pituisiksi, ja niiden kevyt, arboreaalinen rakenne tekee niistä ketteriä ja erinomaisia väijytys­saalistajia. Vaikka laji ei ole suurikokoinen, sen myrkky on hyvinkin potentiaalista.

Tämä myrkyllinen puukyylaji on kotoisin Etelä-Aasiasta, Sri Lankan kosteilta sademetsäalueilta. Sri Lankan puukyykoiraat ovat tyypillisesti väriltään turkooseja ja naaraat selkeästi vihreämpiä. Lajista tavataan kahta eri variaatiota; Wetland, joka on tunnistettavasti väritykseltään enemmän turkoosiin vivahtava vihreä, sekä Dryland, joka on tunnistettavsti väritykseltään enemmän keltaisempaan taittava vihreä.

Indonesian saaribambukyy  elää Indonesian trooppisilla saarilla, missä se viihtyy kosteissa metsissä, jokivarsilla ja tiheissä pensaikoissa. Laji tunnetaan erityisesti kirkkaista värimuodoistaan — etenkin sähköisen sinisestä, vihreistä, keltaisista ja turkooseista yksilöistä — sekä vahvasti arboreaalisesta elämäntavastaan. Aikuiset kasvavat yleensä 60–90 cm pituisiksi, ja niiden hoikka, ketterä rakenne tekee niistä salamannopeita saalistajia oksistossa. Pienestä koostaan huolimatta Trimeresurus insulariksen myrkky on tehokas, ja lajin käsittely vaatii kokeneelta harrastajalta tarkkuutta, rauhallisuutta ja syvää kunnioitusta eläimen luontaista käyttäytymistä kohtaan.

Valkohuulikyy on kotoisin Kaakkois-Aasian kosteilta sademetsäalueilta, missä ne viihtyvät yeisesti hieman matalemmassa kasvustossa. Valkohuulikyy on yksi yleisimpiä puukyitä harrastuksen piirissä, joskin myös  jonkin verran aliarvostettu laji. Niiden aikuiskoko on yleisesti n. 60-90cm, mutta myös yli metrin pituisia yksilöitä tavattaan jatkuvasti. Albolabriksista löytyy myös mm. albinoja.

Parias flavomaculatus on Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva arboreaalinen kyykäärme, jota tavataan erityisesti Indonesian, Malesian ja Filippiinien trooppisilla ja vuoristoisilla metsäalueilla. Laji elää pääosin puissa ja pensaikossa, missä se saalistaa ja lepää oksistossa erinomaisen kiipeilykykynsä ansiosta.

Toisin kuin monet kyykäärmeet, Parias flavomaculatus on muniva laji, mikä erottaa sen useista elävänä synnyttävistä sukulaisistaan. Sen yksi tunnetuimmista piirteistä on äärimmäisen vaihteleva väritys: yksilöt voivat olla kirkkaan vihreitä, keltaisia, kellanvihreitä, turkooseja tai jopa punertavia, ja värisävyt voivat vaihdella huomattavasti myös saman populaation sisällä. Tämä tekee lajista yhden visuaalisesti monimuotoisimmista Aasian kyykäärmeistä ja erityisen kiinnostavan sekä harrastajien että tutkijoiden näkökulmasta.

Popeia popeiorum on Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva puukyy, jolla on kauniin intensiivisen rubiininpunaiset silmät, sekä naarailla neonvihreä kokonaisväri. Koiraiden värit voivat vaihdella vihreän eri sävyistä jopa sinertävään tai turkoosiin, sekä koirailla on koko pituudeltaan punaiset ja valkoiset kylkiraidat. Näiden suomujen välit ovat myös turkoosiin vivahtavat.

Popeiorumin silmät ovat syntyessään vielä vihreät, vasta noin vuoden ikäisenä ne alkavat saamaan tunnistettavat punaiset silmänsä. Popeiorumit synnyttävät eläviä poikasia.

Atheris squamigera on yksi kauneimpia käärmelajeja koko maailmassa. Ne ovat kotoisin Länsi- ja Keski-Afrikan metsäisiltä alueilta, joissa ne yleisesti oleskelevat rehevissä pensaikoissa. Squamigeran aikuiskoko on suhteellisen pieni, n. 50-70cm, naaraiden ollessa yleisesti koiraita suurempia. Niiden värivariaatio on tajuttoman suuri ja pystymäiset suomut saavat ne muistuttamaan ulkonäöllisesti lohikäärmettä. 

Itseltäni löytyy tällä hetkellä peräti 7 squamigeraa.

Trimeresurus puniceus on Kaakkois-Aasialainen, mm. Indonesiassa sijaitsevalta Sumatran ja Jaavan saarelta kotoisin oleva puukyylaji, joka on tunnettu uskomattoman monipuolisesta väriskaalastaan. Koiraat kasvavat yleisesti n. 60-70cm pituisiksi, kun taas naaraat helposti yli metrisiksi. Omasta kokemuksesta viettävät pääosin enemmän aikaa pohjalla, kuin terraarion yläosissa. 

Esiintyy Thaimaan tiheissä sademetsissä ja kalkkikivivuorten kosteilla rinteillä, missä se liikkuu pääasiassa oksistossa ja tiheässä kasvillisuudessa. Laji tunnetaan erityisen näyttävästä värityksestään: smaragdinvihreä pohjaväri yhdistettynä selkeisiin viivamaisiin kuvioihin tekee siitä yhden suku­ryhmänsä fotogeenisimmistä käärmeistä. Aikuiset yksilöt yltävät yleensä vain 60 cm pituuteen, ja niiden hoikka, ketterä rakenne tekee niistä nopeita ja tarkkoja väijytys­saalistajia. Trimeresurus venustus on yksi pienempiä puuukyylajeja joita pidetään harraste-eläimenä.

Gilalisko on kotoisin Yhdysvaltojen lounaisosien ja Pohjois-Meksikon kuivista aavikoista, pensaikkoisista alueista ja kivikkoisista kanjoneista. Se on yksi maailman harvoista myrkyllisistä liskoista ja tunnetaan järeästä, panssarimaisesta ulkonäöstään sekä rauhallisesta, mutta päättäväisestä olemuksestaan. Aikuiset gilaliskot kasvavat yleensä noin 50–60 cm pituisiksi, ja niiden raskas rakenne tekee niistä selvästi massiivisemman oloisia kuin monet vastaavan kokoiset liskot. Vaikka laji ei ole erityisen nopea, sen purenta on erittäin voimakas ja myrkky vaikuttava, mikä tekee käsittelystä haastavaa — eläin vaatiikin kokeneen harrastajan, joka osaa toimia rauhallisesti ja kunnioittaa gilaliskon luontaista käyttäytymistä.

Kaakkois-Aasiasta kotoisin oleva "mangrovepuukyy". Nimensä laji on saanut elinympäristönsä takia, sillä ne elävät mangrovepuiden äärellä. Varsin defensiivisestä ja arvaamattomasta luonteestaan huolimatta mangrovepuukyyt ovat hyvin laajalta väriskaalaltaan yksiä näyttävimpiä puukyitä. Niiden värit vaihtelevat kaikkiaan mustan, sekä eri ruskeiden, vihreiden, keltaisten ja punaisten, sekä jopa violettimaisten vivahteiden ja niiden sekoituksien välillä. 

Nämä ovat käsittelyltään vähän hankalampia, sillä etenkin keskenkasvuiset ampaisevat herkemmin käärmekoukuista tai terraariosta pois ja pinkoavat nopeasti eteenpäin pitkiäkin aikoja.

Gumprechtin bambukyy (Trimeresurus gumprechti) esiintyy Kaakkois-Aasian kosteissa sademetsissä, bambutiheiköissä ja jokivarsien tiheissä kasvustoissa. Laji tunnetaan erityisesti näyttävästä vihreästä värityksestään ja arboreaalisesta elämäntavastaan, joka tekee siitä taitavan kiipeilijän ja väijytys­saalistajan. Aikuiset yksilöt kasvavat tyypillisesti noin 70–100 cm pituisiksi, ja niiden hoikka, mutta lihaksikas rakenne tekee niistä ketteriä ja nopeita liikkujia. Vaikka laji ei ole suurimmasta päästä, sen myrkky on voimakas ja reagoi herkästi ympäristöönsä.