Olen sukeltaja, seikkailija ja ennen kaikkea eksoottisten eläinten harrastaja. Tämä intohimo on kulkenut mukanani tasan 30 vuotta, ja sen ansiosta olen nähnyt ja kokenut asioita, joita harva pääsee näkemään. Nyt, kun Suomi on hyväksynyt niin sanotun positiivilistan, olen aidosti huolissani – en vain harrastuksesta, vaan luonnon tulevaisuudesta.

Harrastus on vienyt minut Punaisenmeren Blue Holeen ja Thistlegormin hylylle, Thaimaan kosteisiin viidakoihin, Afrikan Saharan autiomaahan ja monille upeille koralliriutoille, joiden värien ja elämän määrää on mahdotonta kuvata sanoin. Olen sukeltanut kaikissa maailman valtamerissä ja vaeltanut lukemattomissa biotoopeissa, nähnyt luonnon kauneuden – mutta myös sen, miten nopeasti se on katoamassa.

Olen myös harrastanut luolavaellusta ja viettänyt aikaa syvällä maan alla – paikoissa, joissa hiljaisuus on täydellinen ja aika tuntuu pysähtyvän. Olen saanut ainutlaatuisia kohtaamisia luonnon kanssa, kokemuksia, jotka muistuttavat minua siitä, miksi tätä intohimoa ei saa tukahduttaa.

Positiivilista ei ole tulossa – se on jo täällä

Suomeen ei enää vain suunnitella positiivilistaa. Laki on jo hyväksytty. Tämä tarkoittaa, että pian voimaan tuleva järjestelmä määrittelee, mitä eläimiä yksityishenkilö saa pitää. Kaikki listan ulkopuolelle jäävät lajit muuttuvat automaattisesti kielletyiksi – riippumatta siitä, kuinka vastuullisesti niitä on kasvatettu ja hoidettu.

Tuhannet harrastajat, kasvattajat ja tutkijat menettävät työnsä ja elämäntyönsä – ilman todellista syytä. Kyse ei ole vain lemmikeistä, vaan vuosikymmenten aikana kertyneestä tiedosta, kokemuksesta ja geneettisestä materiaalista, joka voi olla tulevaisuudessa korvaamatonta.

Harrastajat ovat luonnon hiljaisia suojelijoita

Eksoottisten eläinten harrastajat eivät ole uhka eläinten hyvinvoinnille – he ovat sen suurimpia puolustajia. Harrastuksemme perustuu tietoon, vastuuseen ja eettisiin periaatteisiin. Eläinten hyvinvointia seurataan tarkasti: olosuhteet, ravinto, valaistus ja ympäristö suunnitellaan yksilöllisesti ja moderni välineistön kehitys on taannut meille jo vuosikausia sen, että todellakin eläimet voivat hyvin, oikeastaan monesti huomattavasti paremmin kuin luonnossa.

Esimerkiksi kultamantella (Mantella aurantiaca) ja aksolotli (Ambystoma mexicanum) olisivat jo kuolleet sukupuuttoon ilman harrastajien ylläpitämiä ja jalostamia kantoja. Me olemme ylläpitäneet näiden lajien geneettistä monimuotoisuutta silloin, kun luonnonvaraiset populaatiot ovat romahtaneet.

Kun meret kuolevat, harrastajat jäävät viimeisiksi vartijoiksi

Olen nähnyt omin silmin, mitä tapahtuu, kun meret lämpenevät ja korallit kuolevat. Riutat, jotka olivat kerran elämää kuhisevia, ovat muuttuneet hiljaisiksi aavikoiksi. Tämä tuho tapahtuu nyt, ei tulevaisuudessa.

Harrastajien ylläpitämät korallien kasvatukset ja siemenpankit ovat monien lajien viimeinen turvaverkko. On täysin mahdollista, että tulevaisuuden meribiologit palauttavat koralleja takaisin luontoon yksityisharrastajien kasvattamista kannoista.

Jos positiivilista tekee tämän työn mahdottomaksi, menetämme enemmän kuin vain harrastuksen – menetämme mahdollisuuden pelastaa tulevaisuuden meriä ja palauttaa luonnon monimuotoisuutta.

Politiikka eläinten kustannuksella

Positiivilistan taustalla on ennen kaikkea ideologinen liike, ei tieteellinen tarve. Suomen Eläinsuojeluyhdistys (SEY) on saanut asiassa poikkeuksellisen paljon poliittista valtaa, ja sen yhteydet Animaliaan ja PETA:an herättävät itselläni hälyttäviä kysymyksiä. Näiden järjestöjen pitkän aikavälin tavoitteena on käytännössä lopettaa kaikki eläintenpito.

Tällä hetkellä monet kissa- ja koiraharrastajat ajattelevat, että tämä ei koske heitä. Mutta kun yhden harrastusmuodon annetaan kadota, seuraavat ovat aina jonossa. Tänään kyse on eksoottisista eläimistä – huomenna jostain aivan muusta.

Kolmenkymmenen vuoden aikana olen nähnyt tämän harrastuksen kehittyvän enemmän kuin mikään muu ala. Vanhasta kokemuspohjaisesta toiminnasta on tullut tieteeseen, vastuuseen ja eläinten hyvinvointiin perustuva harrastus. Me harrastajat olemme kouluttajia, kasvattajia, tutkijoita ja suojelijoita, jotka tekevät yhteistyötä monien eri tutkijoiden, suojeluprojektien ja yliopistojen kanssa.

Silti meidät ollaan nyt niputtamassa samaan kategoriaan kuin ne harvat, jotka ovat toimineet vastuuttomasti. Tämä ei ole oikeudenmukaista – ei meille, eikä eläimille, joita olemme suojelleet.

Lopuksi

Olen nähnyt luonnon kauneuden ja sen tuhon, ja tiedän, mitä menetämme, jos emme puolusta sitä. Positiivilista ei pelasta eläimiä – se tappaa vastuullisen harrastuksen ja vähentää luonnon monimuotoisuutta. Ja se karuin totuus on tämä: lopulta positiivilista tulee ajamaan sukupuuttoon kymmeniä, ellei satoja lajeja. Samaa positiivilistaa puuhataan myös Euroopan parlamentin sisuksissa, sekä USA:ssa.
Samaan aikaan kun palmuöljyplantaasit leviävät, metsät palavat ja meret happamoituvat, harva välittää muutamasta matelijalajista. Tärkeintä tuntuu olevan, että eduskuntatalon portailla voidaan hyveposeerata ja osoittaa mieltä asioista, joista ei oikeasti ymmärretä mitään – kunhan saa kuulua trendikkäästi eläinsuojeluryhmiin ja olla sitä mieltä mitä muutkin vasemmalle kallistuvat.
Ironista kyllä, koko touhu on yhtä vastuutonta kuin minkkien päästäminen tarhoistaan “vapauteen”.
Vasta sitten, kun maapallon ekosysteemi alkaa romahtamaan, aletaan etsiä syyllisiä.

Kun meri kuolee ja korallit katoavat, kuka säilyttää niiden siemenet? Kun viimeinen Kultamantella katoaa luonnosta, kuka tuo takaisin sukupuuttoon kuolleen lajin? Me harrastajat olemme tehneet tätä työtä vuosikymmeniä. Olisi valtava virhe, jos meidät nyt vaiennetaan – juuri silloin, kun maailma tarvitsee meitä eniten.