NUOLIMYRKKYSAMMAKOT YLEISESTI

Nuolimyrkkysammakot yleisesti

Varmasti jokainen on elämänsä aikana nähnyt vähintään kuvia näistä värikkäistä sademetsien jalokivistä. Nuolimyrkkysammakot ovat ehkä tunnistettavimpia eläimiä koko maapallolla huomiota herättävän kauniiden ja monimuotoisten väriensä vuoksi. Onkin vaikea äkkiseltään kuvitella, että mitä värejä näihin sammakoihin ei olisi niiden evoluution aikana kehittynyt.
Nuolimyrkkysammakot ovat kotoisin Keski- ja Etelä-Amerikan sademetsistä ja niitä tunnetaan yli 200 eri lajia. Nuolimyrkkysammakot ovat päiväaktiivisia ja pienehköjä, noin 1,5-7cm mittaisia sammakkoeläimiä. Kirkkaat värit varoittavat saalistajia siitä, että sammakko on myrkyllinen, ja että sen syömistä kannattaa ehdottomasti välttää.

Sana nuolimyrkkysammakko juontaa juurensa intiaanien tavasta käyttää näitä sammakoita apuna metsästyksessä. Intiaanit oppivat hyödyntämään nuolimyrkkysammakoiden tehokasta myrkkyä metsästäessään korkealla sademetsän puissa asuvia apinoita, iguaaneja ja muita eläimiä. Ilman nuolimyrkkysammakoiden arvokasta apua metsästäminen olisi ollut huomattavasti haastavampaa. Yleisen tiedon mukaan intiaanit keräsivät metsästä Phyllobates-suvun edustajia, ja he olivat hyvin tietoisia siitä, että näiden sammakoiden iho on äärimmäisen myrkyllinen. Näin ollen intiaanit osasivat kääriä sammakot lehtien sisään välttääkseen kosketusta näiden eläinten kanssa. Sammakkoa saatettiin toisinaan ”hikoiluttaa” nuotion lämmössä, jonka jälkeen nuolenpäät kastettiin sammakoiden ihoon. Näin nuoliin saatiin levitettyä yhtä maailman tehokkainta hermomyrkkyä. Intiaanit tiesivät myös sen, että kypsentäminen tuhoaa saalistuksessa käytetyn hermomyrkyn itse metsästetystä eläimestä ja lihaa on turvallista syödä. Intiaanit eivät koskaan vahingoittaneet tai tappaneet sammakoita, vaan sammakoita pikemminkin kiitettiin avusta ja vapautettiin toimenpiteen jälkeen takaisin luontoon.

Nuolimyrkkysammakoiden heimoon kuuluvat Phyllobates-sukuiset sammakot ovat ilmeisesti kaikista myrkyllisimpiä maan päällä eläviä eläimiä. Kaikkein myrkyllisimmistä Phyllobates-suvun edustajista käytetään nimitystä ”toxic trio”, eli myrkyllinen kolmikko. Tähän kolmikkoon kuuluvat lajit Phyllobates terribilis, Phyllobates bicolor ja Phyllobates aurotaenia. Näiden sammakoiden iho sisältää batrakotoksiineja, jotka ovat äärimmäisen voimakasta neurotoksiinia, eli hermomyrkkyä. Yhdessä Phyllobates terribiliksessä voi olla jopa 3800 mikrogrammaa myrkkyä, joka riittäisi parhaimmillaan tappamaan yli 1500 ihmistä. Kyseessä on siis äärimmäisen myrkyllinen eläin. Nuolimyrkkysammakoiden myrkyn voimakkuus ja koostumus vaihtelee rajusti eri sukujen, ja toisinaan jopa eri lajien välillä.

Nuolimyrkkysammakoiden myrkyllisyys johtuu niiden luonnossa syömästä ravinnosta, joka koostuu erilaisista hyönteisistä, kuten muurahaiset, termiitit, pienet hämähäkit, kuoriaiset sekä muut pienet hyönteiset, mitä sammakko sattuu kielellään saamaan kiinni. Nuolimyrkkysammakoiden pääasiallisen ruokavalion tärkein kulmakivi luonnossa lienee muurahaiset, jotka ilmeisesti ovat pääsyynä siihen, että sammakko kykenee kehittämään iholleen voimakasta myrkkyä. Muurahaiset ovat täynnä metaanihappoa. Myös osa tutkimuksista on sitä mieltä että osa muurahaisten syömistä kasveista ovat myrkyllisiä ja näin ollen muurahaiset siirtävät kasviperäistä myrkkyä sammakoihin ja sammakko kykenee hyödyntämään näitä kasvimyrkkyjä oman myrkkynsä tuotannossa. Vankeudessa nuolimyrkkysammakot kuitenkin kadottavat myrkyllisyytensä johtuen ruokavaliomuutoksesta. Vankeudessa nuolimyrkkysammakoiden pääasiallinen ravinto koostuu lähinnä banaanikärpäsistä. Vaikka nuolimyrkkysammakot eivät ole myrkyllisiä vankeudessa mielestäni näihin eläimiin tulee aina suhtautua kunnioittavasti, nuolimyrkkysammakot eivät ole käsiteltäviä lemmikeitä! Nuolimyrkkysammakot ovat erittäin hauraita eläimiä ja lisäksi niillä on äärimmäisen herkkä iho. Vankeudessa käsittely paljain käsin ei ole suotavaa sillä ihmisen iho sisältää aina epäpuhtauksia ja rasvoja jotka voivat siirtyä käsiteltäessä sammakkoon, tämä voi aiheuttaa sammakon vakavan sairastumisen tai jopa kuoleman. Luonnossa sammakoita ei tulisi milloinkaan käsitellä paljain käsin sekä sammakon, että oman turvallisuutensa vuoksi.

Nuolimyrkkysammakoiden elinolosuhteet luonnossa

Nuolimyrkkysammakoiden elinolosuhteet luonnossa

Nuolimyrkkysammakot ovat kotoisin trooppisilta sademetsäalueilta, luonnossa Keski -ja Eteläamerikan sademetsissä vallitsee hyvin tasainen, noin 25-asteen päivälämpötila ympäri vuoden, öisin lämpötila laskee joitakin asteita. Keski -ja Eteläamerikan vuosittainen sademäärä on huikeat 1.8-9.1 metriä. Yleisesti luullaan että sademetsissä sataa ympäri vuoden, mutta sammakoiden elinalueilla on silti selkeä kuivakausi sekä selkeä sadekausi, keskimääräisesti ilmankosteus pysyy kuitenkin melko korkeana vuodenajasta riippumatta. Sadekaudella sataa lähes joka päivä ja sateet saattavat olla noin hetkellisiä 30 minuutin mittaisia kuuroja tai jopa koko päivän mittaisia sateita. Sademetsän kuivakausi ei suinkaan tarkoita sitä, että alueella ei sataisi tai sademetsä kuivuisi kokonaan, sateita saadaan vain hieman harvemmin ja lyhytkestoisempina. Lämpötilat sadekaudella ovat hieman matalammat kuin kuivalla kaudella.
Yleisesti nuolimyrkkysammakoihin törmää sademetsän aluskasvillisuuden, pienten purojen, bromelioiden ja puista pudonneiden kuivuneiden lehtien joukosta.

Nuolimyrkkysammakoita löytyy isolta osalta Keski – ja Eteläamerikan sademetsäalueilta aina Perusta Panamaan ja Costa Ricalta Brasiliaan. Myös Hawajilta löytyy Dendrobates auratusta joka on tarkoituksellisesti istutettu pitämään alueen vieraslajivoittoista hyönteiskantaa kurissa.

Se oikea sademetsä

Nuolimyrkkysammakot yleisesti

Yleisimmät nuolimyrkkysammakot terraariossa

YLEISTÄ

Nuolimyrkkysammakoiden saatavuus on parantunut huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Nuolimyrkkysammakkoharrastajat ovat kehittyneet äärimmäisen nopeasti kasvattamaan monia kauniita lajeja todella tehokkaasti. Yleisesti harrastuspiireissä vallitsee sopu ja uutta informaatiota jaetaan muiden harrastajien kesken erittäin tehokkaasti ja avokätisesti. Olen itse harrastanut nuolimyrkkysammakoita yli 10-vuotta ja voin ilokseni todeta että näistä sademetsän jalokivistä löytää tänä päivänä erittäin tehokkaasti informaatiota ja uusia tutkimuksiakin julkaistaan melkoisen mukavalla tahdilla.
Yleisimpiin terraariossa pidettäviin nuolimyrkkysammakoihin kuuluu ehdottomasti Dendrobates- sekä Phyllobates suvun moni edustaja. Tämä varmasti johtuu siitä, että kyseessä ovat kaikkein näyttävimmät, rohkeimmat ja värikkäimmät suvut.

Ensimmäistä nuolimyrkkysammakkolajia valitessa tulee kuitenkin ottaa huomioon muutama seikka. Haluaako sammakoita pitää ryhmänä vai pariskuntana? Halutaanko mahdollisesti hiljainen laji, vai onko kenties mukavampaa että kotona päivisin raikuu kaunis lintumainen kiivas säksättävä vihellys, tai vaikkapa herätyskellomainen raikas pirinä? Moni nuolimyrkkysammakkolaji on myös melkoisen kovaääninen ja vaikka omaa korvaa nuolimyrkkysammakoiden voimakas ääni ei häiritsisikään, tulee myös ottaa huomioon se seikka että ääni saattaa kantautua esimerkiksi kerrostalossa myös naapurien iloksi.
Toinen tärkeä seikka lajia valittaessa on, että nuolimyrkkysammakot hankitaan vastuullisesti riittävän kokoiseen terraarioon. Monella nuolimyrkkysammakkolajilla on luonnossa melkoisen suuri reviiri.
Tärkeää on myös ottaa huomioon, että useampi naaras voi helposti käyttäytyä aggressiivisesti toisia tai toista naarasta kohtaan. Valittaessa terraarioon useampi koiras ja vain yksi naaras, saattavat koiraat käyttäytyä hieman turhan innokkaasti naarasta kohtaan. Näissä molemmissa edeltä mainituissa asioissa on oltava tarkkana, sillä riskinä saattaa olla, se että tappelupukareista toinen nääntyy tai liian monen koiraan kanssa sijoitettu naaras nääntyy jatkuvien kosintayritysten toivossa.

Laji ja sukuesittely

Tämä lajiryhmä sisältää ehkä kaikkein monimuotoisimmat värivariaatiot. Tinctorius lajiryhmän nuolimyrkkysammakot soveltuvat yleisesti myös aloitteleville sammakkoharrastajille. Yleisesti tinctorius lajiryhmän nuolimyrkkysammakot ovat äänentasoltaan hiljaisia, tinctoriusten ääni muistuttaa matalaa metallista särinää joka ei ole kovin voimakasta, eikä kuulu kauas.
Tinctorius lajiryhmän sammakot ovat pääosin terestriaalisia (maantasolla elävä) eivätkä kiipeile paljon, tosin aina löytyy poikkeuksia ja terraarion korkeudesta ei ole mitään varsinaista haittaa. Johtuen lajiryhmän terestriaalisuudesta terraarion pituus on kuitenkin korkeutta tärkeämpää. Tämän lajiryhmän edustajat kasvavat yleisesti myös melko suuriksi, mutta lajiryhmän sisällä koko eroja eri alalajien väliltä löytyy paljon.
Dendrobates tinctoriukset ovat myös tunnettuja siitä, että ne menestyvät vankeudessa parhaiten, jos niitä pidetään vain pareittain. Naaraat käyttäytyvät toisiaan kohtaan agressiivisesti.
Yleisimmin vankeudessa pidettävät Dendrobates tinctorius lajiryhmän edustajia ovat mm:
(huomaa että tässä ei ole lueteltu kaikkia lokaliteetteja)

Dendrobates tinctorius azureus
Dendrobates tinctorius nominat
Dendrobates tinctorius grey leg
Dendrobates tinctorius regina
Dendrobates tinctorius bakhuis
Dendrobates tinctorius citronella
Dendrobates tinctorius cobalt

DENDROBATES TINCTORIUS LAJIRYHMÄ

DENDROBATES AURATUS LAJIRYHMÄ

Tämä lajiryhmä on varmasti eräs tunnetuimmista nuolimyrkkysammakkolajiryhmistä, näitä kai voisi kutsua ehkä kaikkein klassisimmiksi nuolimyrkkysammakoiksi. Dendrobates auratus onkin juuri se laji, jota useimmiten näkee näytettävän kirjoissa, televisio-ohjelmissa tai artikkeleissa jotka käsittelevät nuolimyrkkysammakoita. tästäkin lajiryhmästä löytyy erittäin kauniita värivariaatioita ja säyseän luonteensa takia auratus lajiryhmän edustajia voidaankin usein asuttaa myös suuremmissa ryhmissä, ottaen kuitenkin huomioon että vain saman lokaliteetin edustajia pidetään yhdessä.
Omasta kokemuksesta Dendrobates auratukset saattavat olla hieman ujompia kuin monet muut nuolimyrkkysammakkolajit, tämä saattaa osittain selittyä sillä, että luonnossa Dendrobates auratus lajiryhmän edustajat ovat nuolimyrkkysammakoista kaikkein lievämyrkkyisempiä. Lajiryhmän sisältä löytyy kuitenkin paljon yksilöitä jotka rohkaistuvat vuosien mittaan olemaan huomattavasti enemmän näkösällä. Auratus lajin edustajat eivät ole kovaäänisiä ja niiden ääni muistuttaa edellä mainittua Dendrobates tinctorius lajirymän ääntä. Laji soveltuu erinomaisesti myös aloittelijoille, sillä kyseinen laji on melko helppohoitoinen ja lisääntyy terraario-olosuhteissa kohtalaisen helposti. Kooltaan auratus lajiryhmän edustajat ovat noin 25-45mm kokoisia.

Yleisemmin vankeudessa pidettävät Dendrobates auratus lajiryhmän edustajat ovat:

Dendrobates auratus El Cope
Dendrobates auratus Costa Rican green and black
Dendrobates auratus Costa Rican blue and black
Dendrobates auratus bronze
Dendrobates auratus Capurgana
Dendrobates auratus Pena Blanca

Tämä laji on eräs helppohoitoisemmista ja varmasti myös vanhimmista vankeudessa pidettävistä nuolimyrkkysammakkolajeista. Kaunis mustakeltainen ampiaismainen väritys onkin monen ihmisen mieleen ja vaikkakin tästä lajista löytyy hieman värivariaatioita, muistuttavat ne kaikki kuitenkin erittäin paljon toisiaan, yleisimmät variaatiot ovat hieman syvemmän keltaisen väriset lokaliteetit, sekä hieman pienimmillä mustilla pilkuilla varustetut lokaliteetit.
Leucomelakset lisääntyvät terraariossa äärimmäisen helposti, niitä voi myös pitää ryhminä säyseän luonteensa takia. Leucomelaksia hankkiessa kannattaa kuitenkin muistaa että tämä nuolimyrkkysammakkolaji on äärimmäisen kovaääninen. Ääni muistuttaa etäisesti auton varashälytintä ja usein kun koiraat innostuvat laulamaan, laulua voi jatkua jopa useita tunteja taukoamatta. Leucomelakset pitävät myös kiipeilystä, joten mielestäni tälle lajille kannattaa terraarion leveyden lisäksi varata myös korkeutta. Tämä laji on myös todella rohkea ja nämä eivät piilottele yleisesti terraariossa aikuisijällä. Kooltaan leucomelakset ovat noin 30-38mm kokoisia.

DENDROBATES LEUCOMELAS

PHYLLOBATES SUKURYHMÄ

Phyllobatekset ovat erittäin näyttävä sukuryhmä nuolimyrkkysammakoiden heimossa. Phyllobateksiin kuuluu viisi lajia, joista kolme on luokiteltu erittäin myrkylliseksi. Phyllobatekset ovat yleisesti melko rohkeita sammakoita (varsinkin lajit Phyllobates, terribilis, Phyllobates aurotaenia ja Phyllobates bicolor). Johtuen näiden sammakkolajien säyseästä luonteesta näitä voidaan lajikohtaisesti asuttaa ryhmänä. Phyllobates sukuryhmän sammakoilla on myös erittäin kuuluva ääni ja se muistuttaakin erittäin paljon leucomelaksien ääntä.

Yleisimmin vankeudessa pidettävät Phyllobates suvut:

Phyllobates terribilis
Phyllobates aurotaenia
Phyllobates bicolor

Näiden lajien sisältä löytyy myös alueellisia värivariaatioita paljon, muun muassa Phyllobates terribiliksestä löytyy, keltaisia, oransseja, mintunvihreitä sekä jopa valkoisia yksilöitä (nämä ovat yleensä lokaliteettieroja). Saman lokaliteetin eri yksilöissä kuviot, jalkojen värit tai tummat alueet vaihtelevat myös erittäin paljon.

Oophagat kuuluivat ennen Dendrobates-sukuun, mutta ne ovat sittemmin muutettu omaksi suvukseen. Oophagoista käytetään yleisesti suomessa nimeä mansikkanuolimyrkkysammakko, sillä monet suvun edustajat ovat väritykseltään punaisia. Oophagoita ei voida suositella aloittelijoille sillä niiden kasvattaminen on huomattavasti Dendrobateksia, Phyllobateksia ja muita sukuja vaikeampaa. Oophagat nimittäin lisääntyvät sillä tavoin, että naaras käy munimassa toukille hedelmöittymättömiä munia ruoaksi. Toukat kelpuuttavat ruoaksi ainoastaan naaraan munimia hedelmöittymättömiä munia ja täten vankeudessa Oophagoiden kasvattaminen on huomattavasti vaativampaa. Lisäksi erittäin moni Oophaga-suvun nuolimyrkkysammakkolaji on erittäin uhanalainen. Oophaga-suvun edustajat ovat myös suhteellisen kovaäänisiä, vaikkakin ne eivät pärjää äänenvoimakkuudessa Dendrobates leucomelaksille tai Phyllobates sukuryhmän edustajille. Oophagat edustavat koonsa puolesta noin keskiluokkaa verrattuna kaikkiin nuolimyrkkysammakkolajeihin. Lajien välistä kokovariaatiota kuitenkin löytyy todella kattavasti.
Yleisin vankeudessa pidetty Oophaga-laji on ehdottomasti Oophaga pumilio, useissa lajin upeissa värimuodoissa. Nykyisin markkinoilla on myös Oophaga histrionica ja Oophaga lehmanni-lajien edustajia melko paljon tarjolla. Oophagoiden kanssa kannattaa kuitenkin aina tarkistaa että eläimet ovat varmasti lähtöisin rehellisistä lähteistä asianmukaisin paperein varustettuna.

OOPHAGA SUKURYHMÄ

HUOMIOITAVAA

Kuten otsikkokin jo kertoi, verkkosivuilla käydään läpi vain yleisemmät lajit ja suvut. Sukuja että lajeja on huomattavasti enemmän mutta näistä saisi jonain päivänä ihan oman kirjansa.
Huomioitavaa tässä vaiheessa on myös se, että eri lajeja tai edes värivariaatioita ei tulisi yhdistää samaan terraarioon. Varsinkin eläintarhassa ja sekä osalla harrastajista toisinaan näkee yhdistelmälajiterraarioita, mutta tätä ei ole suotavaa tehdä. On olemassa lajeja joita teoreettisesti voidaan yhdistää jos tilaa ja asiantuntemusta on riittävästi, mutta en mielelläni halua kommentoida tuota asiaa enempää. Kaikkein parhaiten menestyt seuraamalla yksinkertaista sääntöä että et sekoita lajeja keskenään samaan terraarioon.

JOHDANTO RUOKINTAAN

Moni varmasti ihmettelee miksi ruokinta tulee ennen terraarion rakennusta, kosteuden ylläpitämistä tai lämmitystekniikoita, mutta nuolimyrkkysammakoiden ruokinta taitaa olla tämän harrastuksen haastavin vaihe. Jo ennen kuin edes haaveilet terraarion rakentamista tai nuolimyrkkysammakoiden ostamista, tulee sinun tietää mitä ja millätavoin ruokit sammakkosi, ennen kaikkea miten viljelet ruokahyönteisiä. Tämä vaihe on harrastuksen kriittisin osa, sillä jokaisella harrastajalla on omat niksinsä ja tapansa millä tavoin banaanikärpäsiä viljellään. Lähes jokainen harrastaja on jossakin kohtaa joutunut tilanteen eteen että viljelmät ovat äkisti kuolleet, homehtuneet tai ne tuottavat aivan liian vähän kärpäsiä. Siksi on erittäin tärkeää ymmärtää miten ja miksi nuolimyrkkysammakoille viljellään ruokaa itse.

BANAANIKÄRPÄSET, NUOLIMYRKKYSAMMAKOIDEN PÄÄRAVINTO TERRAARIO-OLOISSA

Jo aikaisemmassa vaiheessa tätä kirjaa kerroin pikaisesti että nuolimyrkkysammakoiden pääravintoa ovat banaanikärpäset. Banaanikärpäsiä löytyy useita erilaisia, mutta tässä kirjassa käydään läpi vain kaksi yleisintä banaanikärpäslajia joita käytetään nuolimyrkkysammakoiden ruokahyönteisinä.

Nämä banaanikärpäslajikkeet ovat jalostettu lentokyvyttömäksi muuntelemalla niiden genetiikkaa, joten kumpikaan lajike ei kykene viljeltynä lentämään, mikäli emokanta on hankittu ruokahyönteisiksi tarkoitetuista banaanikärpäsviljelmistä. Huomioitavaa on myös se että uutta lentokyvytöntä kantaa tulisi hankkia tasaisin väliajoin myös lisää, vanhan kannan geenipooli pysyy kapeana ja banaanikärpästen tuotto vähenee ajan kanssa. Jos emokanta on riittävän monta sukupolvea vanha, alkaa osa banaanikärpäsistä taas kyetä myös lentämään. Itse ostan uutta banaanikärpäskantaa lajikkeesta riippuen 4-6kk välein. Esimerkiksi nopeammin lisääntyvä Drosophila melanocaster kanta loogisesti vanhenee lähes tuplasti nopeammin kuin hitaammin lisääntyvä Drosophila hydei.
Nykypäivänä erilaiset lemmikkikaupat saattavat pitää valikoimissaan banaanikärpäsviljelmiä, mutta yleisesti lemmikkikauppojen erät ovat pieniä ja saatavuus vaihtelee, Älä siis luota siihen että paikallinen eläinkauppasi pitää aina riittävästä banaanikärpäsviljelmiä varastossa.

Drosophila hydei
Drosophila hydei on suurin ja yleisin ruokahyönteisenä käytettävä banaanikärpäslajike. Se on tumma ja punasilmäinen noin 3mm kokoinen banaanikärpänen, tätä lajiketta usein syötetään kookkaamille nuolimyrkkysammakkolajeille, Drosophila hydein syöttäminen jatkuvasti pienemmille lajikkeille ei ole suotavaa, sillä esimerkiksi pienet Oophaga sekä Ranitomeya suvun sammakot lihoavat todella nopeasti ylisuurilla banaanikärpäsillä. sykli viljelmän tekemisestä siihen, että viljelmä tuottaa kärpäsiä on noin 21 vuorokautta. Oman kokemukseni mukaan parhain viljelylämpötila on noin 25-26 astetta.

Drosophila melanocaster
Drosophila melanocaster on ruokahyönteisiksi tarkoitetuista banaanikärpäslajikkeista yleisesti pienin. Se on vaaleanvärinen noin parin millin mittainen. Drosophila melanocaster sopii mainiosti pääasialliseksi ravinnoksi niin Oophagoille, ranitomeyoille kuin pienille sammakonpoikasillekin. Drosophila melanocasterien sykli viljelmän tekemisestä siihen, että viljelmä tuottaa kärpäsiä on noin 14 vuorokautta. Oman kokemukseni mukaan parhain viljelylämpötila on noin 25-26 astetta.

Banaanikärpäsviljelmän teko ja valmisjauheet

Banaanikärpäsviljelmiä voi tuottaa kahdella eri tavalla, joko etsimällä viljelyyn sopivan reseptin tai kokeilla erilaisia valmisjauheseoksia, joita nykypäivänä saa kaikenlaisista nettikaupoista ja toisinaan myös kivijalkaeläinkaupoista. Olen itse kokeillut varmasti yli kymmentä erilaista valmisjauheviljelmäpohjaa ja niistä vain yksi on ollut täysin ongelmaton. Repashyn valmistama superfly valmisjauhe on ollut ainoa, joka minulla on ollut käytössä vuosia enkä ole milloinkaan havainnut siinä mitään moitittavaa. Nämä viljelmät eivät ole koskaan homehtuneet, ne haisevat huomattavasti miedommalle kuin monet muut valmisjauhe tai reseptiviljelmät ja kärpästen tuotto on ollut erittäin runsasta. Valitettavasti superfly-valmiste on kuitenkin melko kallista ja varsinkin suuremmalle sammakkomäärälle kärpästen tuottaminen tätä valmistetta käyttäessä tulee pidemmän päälle kalliiksi.

Yksinkertaisin sekä taloudellisin tapa on tehdä banaanikärpäsviljelmät itse. En kuitenkaan tahdo neuvoa mitään varsinaista viljelmäpohjaa, sillä mielestäni jokaisen tulisi itse testata ja kokeilla sopiva resepti. Se mikä toimii toisella ei välttämättä toimi toisella.

Nuolimyrkkysammakoiden ruokinta

PIIMAASTA APUA VARASTOPUNKKEIHIN

Ostaessasi valmiita viljelmiä eläinkaupoista tai toisilta harrastajilta, tulet varmasti törmäämään banaanikärpäsviljelmiä kiusaaviin varastopunkkeihin. Varastopunkit ovat pieniä vaaleanvärisiä punkkeja, jotka valtaavat banaanikärpäsviljelmät todella nopeasti. Varastopunkit tukahduttavat viljelmät nopeasti ja kärpästen tuotto jää pieneksi, tai pahimmassa tapauksessa se tyrehtyy kokonaan.

Yksi tehokkaimmista tavoista päästä varastopunkeista eroon uusia viljelmiä valmistaessa on pölyttää ja ravistaa uuteen viljelmään siirrettävä banaanikärpäskanta piimaajauhossa. Piimaa takertuu pieniin varastopunkkeihin ja kuivattavat punkit todella nopeasti. Käsittelyn jälkeen heitä käytetty piimaajauhe pois, sillä se sisältää kuolleita varastopunkkeja.

VITAMIINIT JA TOUKKIEN RUOKAVALMISTEET

Nuolimyrkkysammakot eivät suinkaan elä vain pelkillä banaanikärpäsillä, hyppyhäntäisillä ja siiroilla vaan ne tarvitsevat myös vitamiineja ja muita hivenaineita. Vitamiineilla voidaan varmistaa sammakoiden terveellinen elämä.
Myös sammakoiden toukat tarvitsevat kehittyäkseen tasapainoisen ruokavalion. Osa nuolimyrkkysammakoista käyttää toukkavaiheessa ravinnokseen vain hedelmöittymätöntä kutua, kuitenkin valtaosa yleisistä lajeista voidaan ruokkia siihen soveltuvalla erillisellä ravinnolla

RAVINTOA TOUKILLE

Heti alkuun on sanottava että Oophaga-sukuryhmän edustajia ei voi ruokkia millään muulla, kuin emosammakon hedelmöittymättömällä kudulla. Kaikille muille nuolimyrkkysammakoiden toukille voidaan kuitenkin tarjota erillistä ruokaa. Markkinoilla on kymmeniä erilaisia sammakoiden toukille tarkoitettuja valmisteita, mutta itse olen käyttänyt vuosia Repashyn tuotetta nimeltä Soilent Green. Tätä valmistetta voidaan pitää nuolimyrkkysammakoiden toukkien täysravintona. Soilent Greeniä voi myös pakastaa, ennen pakastamista se on helppo leikata pieniin annoskuutioihin.

VITAMIINEJA SAMMAKOILLE

Nuolimyrkkysammakot, kuten muutkin herpetologiset eläimet eivät elä ilman tasapainoista ruokavaliota. Luonnossa hyönteiset sisältävät reilusti erilaisia ainesosia, lisäksi ruokahyönteisiin usein tarttuu siitepölyä joka on luonnon oma vitamiinipommi. Terraario-oloissa sammakot kuitenkin saavat suhteellisen yksipuolista ja vitamiiniköyhää ravintoa. Tämän takia sammakoiden ruokahyönteiset pitää pölyttää vitamiini ja kalkkiseoksella jokaisen ruokailun yhteydessä. Paras vitamiinivalmiste nuolimyrkkysammakoille on Repashyn Calsium Plus.
Calsium plus sisältää kaikki nuolimyrkkysammakoiden tarvitsemat vitamiinit oikeassa suhteessa. Kuitenkin A-vitamiini valmisteessa on hieman hankalasti imeytyvässä muodossa, joten sammakoille pitäisi tarjota Repashyn Vitamin-A valmistetta noin kerran kuukaudessa.